Oletko koskaan miettinyt, mistä lastenkirjojen tarinat saavat alkunsa? Minulle kirjan suunnittelu ei ala steriilin työpöydän äärestä, vaan tavallisesta, ihanasta ja vähän sotkuisestakin lapsiperheen arjesta ruuhkavuosien keskellä.
Blogi
Miksi taapero tahtoo kuulla saman sadun sadatta kertaa? (Ja miten löydät siitä ilon itsekin)
Kuvittele tilanne: Ilta on alkanut hämärtymään, olet vihdoin saanut jätettyä työpäivän taaksesi, ja kaipaat jo lepoa. Otat lapsesi kainaloon ja olet valmis lukemaan iltasadun. Pieni käsi ojentaa sinulle... Sen tietyn kirjan. Saman, jonka olette lukeneet joka ilta tällä viikolla. Ja viime viikolla.
Ilta-aika voi olla monessa perheessä päivän haastavin hetki. Päivän seikkailut painavat lapsen kehossa, ja väsymys saattaa näkyä levottomuutena. Yksi parhaista keinoista siirtyä vauhdista höyhensaarille on yhteinen, rauhallinen lukuhetki.
Personoidut lastenkirjat ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan. Onhan siinä jotain erityistä, kun lapsi huomaa itsensä näköisen hahmon kirjan sivuilla ja kuulee oman nimensä seikkailevan kirjan sivuilla. Moni lapsi huomaakin varsin nopeasti, että kirjan kantta koristaa juuri hänen näköisensä hahmo.
Lastenkirjan kuvitus vaikuttaa paljon enemmän kuin moni ajattelee. Hyvä kuvitus auttaa lasta seuraamaan tarinaa, löytämään uusia yksityiskohtia ja osallistumaan lukemiseen jo ennen kuin lapsi osaa itse lukea. Samalla kuvitus tekee kirjasta sellaisen, johon halutaan palata yhä uudelleen.
Kaikki eivät nykyään etsi enää yhtä uutta lelua lisää lastenhuoneeseen. Moni haluaa antaa jotain sellaista, johon palataan vielä myöhemminkin. Jotain, joka muistuu mieleen vuosien päästäkin, kun kirjahyllyä selaillaan tai vanhoja iltasatuja muistellaan yhdessä.
Kaikki alkoi oikeastaan aika tavallisesta ja arkisesta hetkestä. Luin esikoiselleni tuttua iltasatua, samaa jota olin lukenut jo niin monta kertaa, että muistin sanat jo ulkoa. Sanat olivat niin tutut, että huomasin muokkaavani niitä joka kerta sillä käännös ei ollut kovin hyvä ja kaipasin kirjaa, joka olisi vähän kuin minun lapseni: lempeä,...
Sadun ajatus on yksinkertainen. Lapsi menee eläintarhaan ja tutkii eri eläimiä aakkosjärjestyksessä A:sta Ö:hön. Hänen kädessään on piirustusvihko, johon hän haluaa piirtää jokaisen matkan varrella kohtaamansa uuden eläimen. Kun retki on ohi, lapsi palaa kotiin ja kiinnittää piirrokset seinälle ennen kuin nukahtaa.








